31. lokakuuta 2011

Hahmojen pyörteissä (osa I)

Osa I: Hahmoni muistuttaa minua?

Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa pelihistoriaansa saanut hymyn suupieleensä tajutessaan, että juuri luotu hahmo on jossain määrin luojansa oloinen. Kenties se on satunnainen luonteenpiirre, ulkonäköseikka, haave tai elämänarvo. Jos edellä mainitut eivät kuitenkaan soittaneet kelloja kuulostaisiko tutummalta, että hahmo on sellainen kuin haluaisimme itse olla? Kauneusihanteet, työ, suhde-elämä, sekä luonne ovat olleet minulle ne tyypillisimmät ihanteiden ilmestymismuodot.
Roolipelauksen toinen muoto larppaus (eng. live-action role-game playing) on jo vuosia puhututtanut harrastajiaan niin kutsutun todellisuuden paon (= eskapismi) vuoksi. Monet aktiiviset larppaajat myöntävät pelin olevan omalla tavallaan arjen, tämän aikakauden ja kenties jopa oman itsensä karsastamista. Saatu roolihahmo toimii hetken lomana todellisuudesta, mutta kuinka vakavaksi todellisuuden pako voi mennä ja esiintyykö samaa ilmiötä foorumiroolipelauksessa? Itseäni tarkkailtuani molempien lajien harrastajana olen itse päätynyt tulokseen, että todellisuuden karsastaminen ei kuitenkaan ole niin vahvaa foorumiroolipelauksen yhteydessä.
Hahmoon täysin samaistuminen on tekstin kautta vaikeampaa, eivätkä puolitäydelliset ulkonäkökuvaukset yleensä täytä vaadittuja kriteerejä kuvaan todellisesta henkilöstä. Kuitenkin hahmokuvauksissa on esiintynyt jo usean vuoden joidenkin pelien keskuudessa tapa ottaa hahmokuviksi jonkin todellisen ihmisen valokuvat. Omien hahmojeni suhteen olen aina päätynyt pelkkiin kirjallisiin kuvauksiin tai piirrettyihin kuviin. Olen kuitenkin leikitellyt ajatuksella, että ottaisin jollekin hahmolleni todelliset kuvat ja seuraisin hetken miten hahmolla pelaaminen muuttuu, vai muuttuuko ollenkaan. Oletukseni kuitenkin on, että kyllä muuttuu. Kun näkee jollakin hahmolla aidontuntuiset tai aidot kuvat oma käsitykseni hahmosta yleensä muuttuu. Tilaa omalle mielikuvitukselle ei enää juurikaan jää ja mieli ryhtyy automaattisesti käyttämään valmista formaa ja sen luomia mahdollisuuksia. Hämmentyneisyyden hetki tuleekin siitä, jos hahmon kuvat ovat ennestään tutut. Aiemmin Leonardo di Capriona tunnettu heppu on nyt Tylypahkan noitakoulun oppilas Elias Norwood, toisella foorumilla Lontoolaiseen katujengiin kuuluva Cecil Wendewright. Voidaanko foorumiroolipelien yhteydessä ajatella, että kirjallisen pelimuodon vuoksi myös kirjallinen kuvaus on kuvallista parempi? Tätä en ehkä itse täysin komppaa, mutta kyseistä mielipidettä olen nähnyt esitettävän. Loppujen lopuksi valinta on usein kiinni pelistä, sillä monet adminit ovat tehneet oman linjauksensa selväksi.
En kuitenkaan väitä, että hahmomme muistuttaisivat aina meitä, edes vähissä määrin. Pelattavuudeltaan mielenkiintoisimpia hahmoja voivat olla juuri ne, jotka käyttäytyvät ja elävät juuri niin miten emme itse koskaan eläisi, jotka tekevät niin kuin emme koskaan tekisi. Roolipelaus on kaikissa muodoissaan omien fantasioiden ja ideoiden toteutusta, minkä vuoksi olisi hullua mennä sanomaan, että kaikki toimisivat tämän harrastuksen parissa täysin samalla tavalla, mutta samasta syystä taitaa olla mahdotonta, että pelattava hahmo ei koskaan toimisi kuten henkilö näppäimistön varjossa.
Aiheeseen liittyvää: Larppaus (www.larp.fi), Eskapismi (wikipedia)

2 kommenttia:

  1. Jep, (muun muaassa) todellisuuden pakenemistä foorumiroolipelit olivat minulle alkuvuosina, mutta eivät enää muutamaan vuoteen. Ainakaan muutoin kuin rentouttavana asiana stressin suhteen.

    Itseni kohdalla allekirjoitan myös monen muun asian tuosta hahmon persoonan/luonnin suhteen ja kuitenkin silti/toisaalta miten se voi käyttäytyä ihan erilailal kuin itse tekisin. Se luo miellyttävän tasapainon siihen, että voi samaistua, mutta kuitenkin elää aivan erilaista elämää - mikä mielestäni tekeekin siitä ideaalisesti roolipelaamista...siis silloin kun sen yhdistää nimenomaiseen hahmoon eläytymiseen vuoronkirjoituksen/luvun aikana eikä vain tarinankirjoittamiseen ulkopuolisesta näkökulmasta.

    Hahmojeni kuvina olen aina käyttänyt julkkisten kuvia, mutta se ei ole milloinkaan tarkoittanut, ettäkö haluaisin näyttää samalta kuin he. Olen aina ollut varsin tyytyväinen itselleni siunaantuneeseen ulkonäköön. Jotenkin vaan valokuva on vain aina tuntunut luontevimmalta, kun kyseessä on reaalimaailmaan luotu ihmishahmo. (Luen reaalimaailmaksi myös fantasiaelementtejä -ja olentoja sisältävät niin kauan kun siinä maailmassa on painotettuna osa jolla ei ole mitään tietoa näistä fantasiaelementeistä.)

    Valokuvia käytän siis, koska reaalimaailmassa en saa päähäni muuta kuin poliisirekisterit ja taideteokset joissa saattaa olla piirretty/maalattu kuva henkilöstä ja jos minä kertoisin jollekulle jostakin henkilöstä, todennäköisesti esittelisin myös valokuvan hänestä aina jos mahdollista, pelkän sanallisen kuvailun tai piirrosyritelmän sijaan. Tietenkin peliviesteissä sitten lisää kuvausta mikäli senhetkinen ulkonäkö eroaa olennaisesti esittelyn/avatarin antamasta kuvasta.

    Ja jo perustavanlaatusesti, mielestäni tuo valmis formaatti vastapelaajalle ei ainakaan pitäisi olla mitenkään negatiivinen asia, koska ei täällä reaaliselämässäkään sosiaalisessa tilanteessa jää tilaa omalle mielikuvitukselle vaan ulkonäkö nähdään sellaisena kuin se siinä naaman edessä näkyy.

    Tuosta julkkisten kuvien hämmentävyydestä...Siksi useimmiten en aivan niitä tunnetuimpia DiCaprioita ym. eturivin tähtiä kuviksi lätkäise, vaan suhteellisen tai hyvin tuntemattomia nimiä. Mm. juuri siksi, ettei ihan kaikki kanssapelaajat ajattelisi niin herkästi sitä oikeaa henkilöä. Toinen juttu on sitten, jos peli pohjautuu johonkin elokuvaan, tai kirjaan josta on tehty elokuvasovistus. Silloin saatan valita hahmolleni ne kasvot jotka sille ko. elokuvassakin on annettu näyttelijänsä kautta. En tosin poikkeuksetta, koska ko. henkilö ei välttämättä vastaa omaa näkemystäni kyseisestä hahmosta.

    Mutta tämä johtaa viimeiseen pointtiini; ulkonäköihannoinnin sijaan minulle julkkisten valokuvien käyttö hahmoilleni on omalla tavallaan "näyttelijä"valinta, vaikka he eivät hahmolle yleensä muuta tarjoakaan, kuin ulkonäön.

    VastaaPoista
  2. Hei kaipasinkin tätä valokuvia puoltavaa näkökulmaa, mielenkiintoista lukea miten se toimii näinkin päin :)
    Itse olen harkinnut ottavani jollekin hahmolleni kokeilullisesti valokuvat, näen sitten vaikuttaako se jotenkin omaan pelaamiseeni. En siis millään muotoa sitä suoraan hauku kokeilematta, spetisyyttä vain ilmassa ^ ^

    VastaaPoista